Tuntuu että aika kuluu nopeasti, ja muutosta ei tunne ollenkaan. Silti, kun katsoo taakseen, kaikki on aivan toisin. Tällä hetkellä tunnen olevani viisaampi ja kokeneempi kuin koskaan aikaisemmin. Vuoden päästä nauran itselleni, että voi kuinka kokematon ja tyhmä sitä olikaan. Ja seuraavana vuonna taas sama juttu. Mutta niin se vain menee.
Ihmisiä tulee ja ihmisiä lähtee, ja joka kerta kun näin käy, niin sitä huomaa muuttuvansa sen tasaisen syklin mukana. Itse oon paljon rohkeempi ja varmempi itsestäni mitä vuosi sitten. En enää stressaa esimerkiksi ulkonäöstä niin paljon mitä ennen. Uskallan sanoa asioita suoraan, koska oon ymmärtänyt että se minkä on tarkotus kestää, niin se kestää. Ja uskallan sanoa myös sen, mitä en siedä. Toisaalta musta on tullut hiukan varautunut. Epäilen kaikkea enkä uskalla odottaa mitään, joten en voi odottaa liikoja. Kaiken lisäksi oon löytänyt itsestäni aivan uuden piirteen, jota en edes tiennyt omistavani. Huomaan olevani mustasukkainen monestakin asiasta. Aiemmin en ehkä osannut sitä olla, nykyään se nousee pintaan tahtomattakin. Jos alkaisin erittelemään kaikkea, niin tää postaus olis loppumaton. Kai se on jälki, halusi tai ei.
En tiedä, olenko jättänyt selvää jälkeä keneenkään vielä. Ei kai sellaista välttämättä edes tiedosta. Silti mä toivon että oon, ainakin edes pienen lämpimän ajatuksen.
:) <3
VastaaPoista