sunnuntai 29. joulukuuta 2013

2013

Tammikuu


Uusivuosi ja rakettien paukkeessa tehty äänetön toivomus paremmasta vuodesta. Se toteutui sittenkin monen mutkan kautta, mutta ei tuolloin odottamallani tavalla.
Jossun synttärit ja niiden juhlistaminen Kokkolassa.
Muuten synkkää ja kylmää, mutta silti onnellisuutta.

Helmikuu


Janikan synttärit pikkuyksiössä Kokkolassa. Hohtokeilailua, Pedrinaksen ruokia ja Aliasta terästyksen kera.
Mun viimeinen vuosi alaikäisenä alkoi rauhallisesti ja suunnilleen aika juhlattomasti -pelkästään tärkeimpien ihmisten kera. Tuolloin oli havaittavissa myös ikäkriisiä maailman turhimmasta iästä.
Saan myös tiedon, että musta tulee syksyllä täti.
Helmikuu oli nimensä mukaisesti helminauhaa; yhtä kaunista ja selkeää, tavallista mutta kuitenkin juhlallista.

Maaliskuu


Tyttöjeniltoja ja vatsatreenit nauramalla.
Naistenpäivän superherkuttelut Emmalla.
Yöautoilua ja elämäniloa.
Pääsiäinen, joka tulee aina muistumaan mieleen kun lumet alkavat sulaa.
Tukka vaihtoi väriä.

Huhtikuu


Kaveria ei jätetä edes alakertaan nukkumaan.
Aloin aavistella jotain, mutta en halunnut uskoa.
Tyttöjeniltaa Suikkelilla.
Viikonloppu josta piti tulla täydellinen, muuttui täydellisesti epätäydelliseksi.
Pudotus ja sekavia ajatuksia.
Pimeä vapun vietto Kokkolan yössä. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mulla oli vapaus tehdä mitä vain miettimättä satutanko ketään, mutta en uskaltanut.
Huhtikuu nauroi päin naamaa.
Rikkinäisyys.

Toukokuu


 Kemoraviikonloput ja kauneimpia, myöhästyneitä sanoja mitä olen ikinä kuullut.
Yritin elää nopeasti, jotta päivät kuluisivat.
Viimeinen kuukausi koulussa ennen kesälomaa.

Kesäkuu




Kun kaikki sanotut sanat olivat menettäneet merkityksensä, uskaltauduin varovasti astumaan askeleen pois päin menneestä.
Tajusin että sen minkä on tarkoitus kestää, se myös kestää.
Mahtavin juhannus tähän mennessä pikkuisessa hotellihuoneessa, joten pystyi hädin tuskin hotelliksi sanomaan.
Romutin muiden haaveita.
Janika lähti valtameren toiselle puolelle ja mä koin elämäni sekavimman kuukauden.


Heinäkuu


Tunsin pienen kipinän sydämessä josta yllätyin itsekin. Kevätkuukausien aikana olin jo niin kyynistynyt ajatukselle rakkaudesta, että yritin tukahduttaa sen tunteen.
Kokkola ja Manifesti. Vauhdikas ilta joka vei mukanaan luokkasormukseni.
Kipinöi uudestaan.
Maailmanparannusta Hannan kanssa. Perinteisesti Halsuacityssä.
Festarit Helin kanssa. Kaikuranta oli suuri pettymys.
Yölliset Facebook-keskustelut tuottivat hankaluuksia herätä aamulla, mutta perhoset vatsassa tekivät siitäkin keveämpää.
Festariviikonloppu ja ylikalliit liput. Pieni hipaisu joka laukaisi ilmaan tuhat ristiriitaista tunnetta, joista päästin irti.
21.7 


Elokuu



Janika tuli takaisin rapakon takaa.
Pimenevät ja viilenevät elokuun yöt ja rakkaita ihmisiä.
Tyttöjeniltaa Lindan mökillä.
Aloitin lukion toisen vuoden tietämättä yhtään kuinka stressaava loppuvuosi koulun suhteen mulla olisi edessä.
Lähdettiin loppukuusta lukiotytsyjen kanssa moikkaamaan Anna-Maijaa Sieviin.
Kokkolan villit Venetsialaiset.



Syyskuu


Pelkästään sanana masentava syksy oli saapunut. Onneks sitä piristi tyttöjenilta Saran vahtimassa luksuskodissa, jossa me saunottiin ja paljuiltiin yhdssä.
Käytiin Emman kanssa kokeilemassa vanhojentanssimekkoja - Emmalla onnisti, mulla ei.. :)
Syksyn ensimmäisen koeviikon tuskailut.

Lokakuu


Käytiin Lindan, Jossun ja Janikan kanssa shoppailemassa ja fiilistelemässä Uniikkia ja Spektiä.
7.10 musta tuli pienen pojan täti.
Alotin autokoulun ja meinasin kuolla tylsyyteen teoriatunneilla..
Syyslomalla pidettiin leffailtaa Lindan, Jossun, Antsan ja Antin kans. Sawit ei oo mun juttu..
Menetin nevaneitsyyteni ja istuin kuusi tuntia Nikon kyydissä kantoja ajamassa.
Taiteiden yö!

Marraskuu

tiistai 10. joulukuuta 2013

Rakas Joulupukki...

... Tänä jouluna toivon vain lämmintä joulumieltä ja maailman rauhaa. Mutta koska vain tuhmat lapset valehtelevat niin kerron Sinulle, että olisi  myös tosi kiva saada...


Timantit on ikuisii ja blingbling ja sillei

Varma valinta, varsinkin mulle, joka rakastaa kaikkia muiden nenille liian imeliä tuoksuja :)

Joka kerta kun nään tämmösen riippumassa jonku kaulassa, tunnen pienen piston sydämessä

Valkoista, valkoista, valkoista. Ja lisää tuoksukynttilöitä jemmaan ettei vain loppuminen pääse yllättämään ;)
Toivoo Laura :)

tiistai 12. marraskuuta 2013

Ei ego siedä valittajaa



Onks nää muka oikeita oireita?

Kaikki on okei, ei miehen kuulu olla toimetta,
voimal toteutetaan toiveita.

Vaikka oon vannonu että en valita lukiosta, mutta tällä hetkellä ei tuu muutakaan mieleen. Mä ihailen niitä, jotka panostaa opiskeluunsa täysillä. Pyrin siihen itsekin, mutta liian usein huomaan taas unohtaneeni jonkun palautuspäivän tai sanakokeen. Ja liian usein huomaan olevani vielä kahden aikaan valveilla ruotsin kirja kädessä. Viikonloput menee siihen, että irrottautuu arjesta kunnolla ja menee myöhään nukkumaan ja herää puolen päivän aikaan. Kaikki läksyt jätän tietenkin sunnuntai-illan stressitekijöiksi. Tai sitten maanantai aamuksi.
Herään aamulla ja on pimeää. Tuun koulusta ja on pimeää. Pitäisi nukkua vähintään 8 tuntia yössä, harrastaa vähintäänkin tunti päivässä liikuntaa ja tehdä läksyjä ja opiskella vähintäänkin 2 tuntia päivässä ja olisi myös hyvä tutustua etukäteen seuraavaan kappaleeseen, muuten on turha haaveilla hyvistä tuloksista kirjotuksissa.

Hyvää ylihuomenta, huomaan bussin kyydissä,
et taas on pakko tehä jotain,

etten itsee syyllistä.
Syyllistän itseä, en oo tarpeeks sitkeä,
ja matka-aika tuhlautuu - jotain ton tyylistä.


Johonkin väliin pitäisi vielä ehtiä tehdä koulun ulkopuolella suoritettavia kursseja ja itsenäisiä kursseja, varata ajotunteja autokoulusta, tehdä pari ruotsin kirjoitelmaa ja psykologian tutkimusraporttia. Ihmissuhteille pitää myös jättää aikaa, muuten ei itsekään jaksa. Joulu tulee. Se joka vuotinen helvetti. Anteeksi vain kaikki joulun rakastajat, mutta mun joulumieli tulee vasta jouluaattona ja on ohi seuraavana päivänä. Täytyy ostaa lahjat. Tai oikeastaan pitäisi tehdä ne itse, koska se on persoonallisempaa ja arvostettua. Täytyy olla kekseliäs - muuten leimautuu tylsäksi. Täytyy ajatella pidemmälle. Joululomalla täytyy aloittaa terveystiedon kirjoituksiin lukeminen. Helvetin ravitsemusasiat. Pian onkin helmikuu. Viimenen puristus, jotta vanhoissa näyttää prinsessojen prinsessalta.
Kauemmaksi en halua enää ajatella.

Opettakaa joku mut ottamaan rennommin. Ja propsit sille, joka luki loppuun asti.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Sunnuntaipohdintaa

Jääkö meistä jälki ?

Tuntuu että aika kuluu nopeasti, ja muutosta ei tunne ollenkaan. Silti, kun katsoo taakseen, kaikki on aivan toisin. Tällä hetkellä tunnen olevani viisaampi ja kokeneempi kuin koskaan aikaisemmin. Vuoden päästä nauran itselleni, että voi kuinka kokematon ja tyhmä sitä olikaan. Ja seuraavana vuonna taas sama juttu. Mutta niin se vain menee.

Ihmisiä tulee ja ihmisiä lähtee, ja joka kerta kun näin käy, niin sitä huomaa muuttuvansa sen tasaisen syklin mukana. Itse oon paljon rohkeempi ja varmempi itsestäni mitä vuosi sitten. En enää stressaa esimerkiksi ulkonäöstä niin paljon mitä ennen. Uskallan sanoa asioita suoraan, koska oon ymmärtänyt että se minkä on tarkotus kestää, niin se kestää. Ja uskallan sanoa myös sen, mitä en siedä. Toisaalta musta on tullut hiukan varautunut. Epäilen kaikkea enkä uskalla odottaa mitään, joten en voi odottaa liikoja. Kaiken lisäksi oon löytänyt itsestäni aivan uuden piirteen, jota en edes tiennyt omistavani. Huomaan olevani mustasukkainen monestakin asiasta. Aiemmin en ehkä osannut sitä olla, nykyään se nousee pintaan tahtomattakin. Jos alkaisin erittelemään kaikkea, niin tää postaus olis loppumaton. Kai se on jälki, halusi tai ei.

En tiedä, olenko jättänyt selvää jälkeä keneenkään vielä. Ei kai sellaista välttämättä edes tiedosta. Silti mä toivon että oon, ainakin edes pienen lämpimän ajatuksen.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Maybe you are magic

Miten voi tuntua ikuisuudelta, kun oon viimeks kirjottanu ja vuoden takaiset tapahtumat aivan kuin ne ois tapahtunu eilen?



Katson ulos keittiön ikkunasta ja ihmettelen mihin kesä katos. Ulos ei uskalla mennä, jos ei laita ihanaa eskimotalvitakkia päälle ja villasukat on ihan must have. Syksyt on mulle aina ahdistavaa aikaa kylmyytensä ja pimeytensä vuoksi. Musiikit vaihtuu melankoliseen räppiin, niinku Pyhimykseen ja voisin vain käpertyä peiton alle talviunille, vaikka läksypino uhkaa sortua niskaan. Tänä vuonna on kuitenkin ihan toisin. Nyt kun nään miten aurinko paistaa meidän pihapuihin ja hento tuuli pudottaa lehtiä, niin en voi olla ajattelematta kuinka kaunis tää vuodenaika on. Tää on myös jotenkin lohdullista, kun kaikki mun kevään ja kesän levottomuudesta muistuttava varisee pois ja sitten aikanaan hautautuu kokonaan lumen alle. Mieli tyhjentyy ja jälleen mulla on vihdoinkin rauha. 



7.10 tapahtui jotain ihanaa. Musta tuli täti veljen pienelle pojalle. Ei sitä voi käsittää, kuinka nopeasti voi syntyä rakkaus kun näkee pienen, päivän vanhan vauvan. Siskoa lainaten, se pieni hurmuri tulee hukkumaan jouluna lahjoihin.

Ihanaa syyslomaa kaikille vielä vähän myöhässä 

maanantai 16. syyskuuta 2013

Ei nuorena tarvitse nukkua, eihän

En oo ikuisuuksiin kirjoittanut tänne. Tunnen syvää syyllisyyttä, mutta ei auta kuin pistää ajanpuutteen piikkiin. Tähän väliin on mahtunut venetsialaisten viettoa Kokkolassa, vähän Kaustista, saunomista ja paljuilua, liian vähän syysauringosta nauttimista ja sitkeä syysflunssa, joka vieläkin vaivaa mua. Koeviikko lähestyy uhkaavasti, vaikka vastahan koulu alkoi uudestaan. Niin ja autokoulunkin oon ehtinyt aloittaa. Kolme teoriatuntia takana, ja nyt jo puuduttaa. Ajokuume sen kun kasvaa, voi sitä tunnetta kun saa kortin käteen ! Mutta leijumiset sikseen, vielä vajaa viis kuukautta. So sad.. :(



Jänniä viikkoja muutenkin edessä. Vähäpätöisempi, mutta mainittava asia on se, että tänään lähti vanhojentanssimekko tilaukseen ja loka- ja marraskuun vaihteessa postiin pitäisi saapua kauan odotettu prinsessamekko ! *Iiiiks !* Siitä lisää sitten helmikuussa ;)

Toinen jännittävä ilouutinen, jonka ajattelin nyt blogissakin kertoa että musta tulee täti pian. Oon jo kesäkuussa alkanut bongailemaan kaikkia ihania vauvanvaatteita ja leluja. Miten ne voikaan olla niin söpöjä ! Vaikka on kieltämättä hassua ajatella tuota "täti" nimikettä. Tulee vähän vanha olo :D


Nyt alan lukemaan kirjaa, josta pitäis olla kirjallisuusessee kirjotettuna ensi maanantaiksi. Tosiaan, oon sivulla 8 ja sivuja jäljellä enää 340. Melkeen voiton puolella. :)

maanantai 26. elokuuta 2013

Do you got room for one more troubled soul ?

Nyt on kyllä paluu arkeen ihanista, valvomisen täytteisistä öistä ja pitkään nukutuista aamuista tapahtunu karusti. Heti ensimmäisestä viikosta lähtien hommaa olis niin paljon kun vain haluaisi/jaksaisi tehdä. Kalenteri täyttyy palautuspäivistä. Läksytläksytläksyt. Ja heti kun saa ne tehtyä, olisi suositeltavaa opiskella etukäteen jo seuraavaakin kappaletta. Viikonloput hurahtaa ohi silmänräpäyksessä, ja nekin voisi vain nukkua. Welcome back to school. Ei ollut tarkoitus masentaa, mutta näin vain kävi.