2013

Tammikuu

Uusivuosi ja rakettien paukkeessa tehty äänetön toivomus paremmasta vuodesta. Se toteutui sittenkin monen mutkan kautta, mutta ei tuolloin odottamallani tavalla.
Jossun synttärit ja niiden juhlistaminen Kokkolassa.
Muuten synkkää ja kylmää, mutta silti onnellisuutta.

Helmikuu

Janikan synttärit pikkuyksiössä Kokkolassa. Hohtokeilailua, Pedrinaksen ruokia ja Aliasta terästyksen kera.
Mun viimeinen vuosi alaikäisenä alkoi rauhallisesti ja suunnilleen aika juhlattomasti -pelkästään tärkeimpien ihmisten kera. Tuolloin oli havaittavissa myös ikäkriisiä maailman turhimmasta iästä.
Saan myös tiedon, että musta tulee syksyllä täti.
Helmikuu oli nimensä mukaisesti helminauhaa; yhtä kaunista ja selkeää, tavallista mutta kuitenkin juhlallista.

Maaliskuu

Tyttöjeniltoja ja vatsatreenit nauramalla.
Naistenpäivän superherkuttelut Emmalla.
Yöautoilua ja elämäniloa.
Pääsiäinen, joka tulee aina muistumaan mieleen kun lumet alkavat sulaa.
Tukka vaihtoi väriä.

Huhtikuu

Kaveria ei jätetä edes alakertaan nukkumaan.
Aloin aavistella jotain, mutta en halunnut uskoa.
Tyttöjeniltaa Suikkelilla.
Viikonloppu josta piti tulla täydellinen, muuttui täydellisesti epätäydelliseksi.
Pudotus ja sekavia ajatuksia.
Pimeä vapun vietto Kokkolan yössä. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mulla oli vapaus tehdä mitä vain miettimättä satutanko ketään, mutta en uskaltanut.
Huhtikuu nauroi päin naamaa.
Rikkinäisyys.

Toukokuu

 Kemoraviikonloput ja kauneimpia, myöhästyneitä sanoja mitä olen ikinä kuullut.
Yritin elää nopeasti, jotta päivät kuluisivat.
Viimeinen kuukausi koulussa ennen kesälomaa.

Kesäkuu

Kun kaikki sanotut sanat olivat menettäneet merkityksensä, uskaltauduin varovasti astumaan askeleen pois päin menneestä.
Tajusin että sen minkä on tarkoitus kestää, se myös kestää.
Mahtavin juhannus tähän mennessä pikkuisessa hotellihuoneessa, joten pystyi hädin tuskin hotelliksi sanomaan.
Romutin muiden haaveita.
Janika lähti valtameren toiselle puolelle ja mä koin elämäni sekavimman kuukauden.

Heinäkuu

Tunsin pienen kipinän sydämessä josta yllätyin itsekin. Kevätkuukausien aikana olin jo niin kyynistynyt ajatukselle rakkaudesta, että yritin tukahduttaa sen tunteen.
Kokkola ja Manifesti. Vauhdikas ilta joka vei mukanaan luokkasormukseni.
Kipinöi uudestaan.
Maailmanparannusta Hannan kanssa. Perinteisesti Halsuacityssä.
Festarit Helin kanssa. Kaikuranta oli suuri pettymys.
Yölliset Facebook-keskustelut tuottivat hankaluuksia herätä aamulla, mutta perhoset vatsassa tekivät siitäkin keveämpää.
Festariviikonloppu ja ylikalliit liput. Pieni hipaisu joka laukaisi ilmaan tuhat ristiriitaista tunnetta, joista päästin irti.
21.7 ♥

Elokuu

Janika tuli takaisin rapakon takaa.
Pimenevät ja viilenevät elokuun yöt ja rakkaita ihmisiä.
Tyttöjeniltaa Lindan mökillä.
Aloitin lukion toisen vuoden tietämättä yhtään kuinka stressaava loppuvuosi koulun suhteen mulla olisi edessä.
Lähdettiin loppukuusta lukiotytsyjen kanssa moikkaamaan Anna-Maijaa Sieviin.
Kokkolan villit Venetsialaiset.


Syyskuu

Pelkästään sanana masentava syksy oli saapunut. Onneks sitä piristi tyttöjenilta Saran vahtimassa luksuskodissa, jossa me saunottiin ja paljuiltiin yhdssä.
Käytiin Emman kanssa kokeilemassa vanhojentanssimekkoja - Emmalla onnisti, mulla ei.. :)
Syksyn ensimmäisen koeviikon tuskailut.

Lokakuu

Käytiin Lindan, Jossun ja Janikan kanssa shoppailemassa ja fiilistelemässä Uniikkia ja Spektiä.
7.10 musta tuli pienen pojan täti.
Alotin autokoulun ja meinasin kuolla tylsyyteen teoriatunneilla..
Syyslomalla pidettiin leffailtaa Lindan, Jossun, Antsan ja Antin kans. Sawit ei oo mun juttu..
Menetin nevaneitsyyteni ja istuin kuusi tuntia Nikon kyydissä kantoja ajamassa.
Taiteiden yö!

Marraskuu

Rakas Joulupukki...

... Tänä jouluna toivon vain lämmintä joulumieltä ja maailman rauhaa. Mutta koska vain tuhmat lapset valehtelevat niin kerron Sinulle, että olisi  myös tosi kiva saada...

Timantit on ikuisii ja blingbling ja sillei

Varma valinta, varsinkin mulle, joka rakastaa kaikkia muiden nenille liian imeliä tuoksuja :)

Joka kerta kun nään tämmösen riippumassa jonku kaulassa, tunnen pienen piston sydämessä

Valkoista, valkoista, valkoista. Ja lisää tuoksukynttilöitä jemmaan ettei vain loppuminen pääse yllättämään ;)

Toivoo Laura :)

Ei ego siedä valittajaa

Onks nää muka oikeita oireita?
Kaikki on okei, ei miehen kuulu olla toimetta,voimal toteutetaan toiveita.

Vaikka oon vannonu että en valita lukiosta, mutta tällä hetkellä ei tuu muutakaan mieleen. Mä ihailen niitä, jotka panostaa opiskeluunsa täysillä. Pyrin siihen itsekin, mutta liian usein huomaan taas unohtaneeni jonkun palautuspäivän tai sanakokeen. Ja liian usein huomaan olevani vielä kahden aikaan valveilla ruotsin kirja kädessä. Viikonloput menee siihen, että irrottautuu arjesta kunnolla ja menee myöhään nukkumaan ja herää puolen päivän aikaan. Kaikki läksyt jätän tietenkin sunnuntai-illan stressitekijöiksi. Tai sitten maanantai aamuksi.
Herään aamulla ja on pimeää. Tuun koulusta ja on pimeää. Pitäisi nukkua vähintään 8 tuntia yössä, harrastaa vähintäänkin tunti päivässä liikuntaa ja tehdä läksyjä ja opiskella vähintäänkin 2 tuntia päivässä ja olisi myös hyvä tutustua etukäteen seuraavaan kappaleeseen, muuten on turha haaveilla hyvistä tuloksista kirjotuksissa.

Hyvää ylihuomenta, huomaan bussin kyydissä,
et taas on pakko tehä jotain,
etten itsee syyllistä.
Syyllistän itseä, en oo tarpeeks sitkeä,
ja matka-aika tuhlautuu - jotain ton tyylistä.

Johonkin väliin pitäisi vielä ehtiä tehdä koulun ulkopuolella suoritettavia kursseja ja itsenäisiä kursseja, varata ajotunteja autokoulusta, tehdä pari ruotsin kirjoitelmaa ja psykologian tutkimusraporttia. Ihmissuhteille pitää myös jättää aikaa, muuten ei itsekään jaksa. Joulu tulee. Se joka vuotinen helvetti. Anteeksi vain kaikki joulun rakastajat, mutta mun joulumieli tulee vasta jouluaattona ja on ohi seuraavana päivänä. Täytyy ostaa lahjat. Tai oikeastaan pitäisi tehdä ne itse, koska se on persoonallisempaa ja arvostettua. Täytyy olla kekseliäs - muuten leimautuu tylsäksi. Täytyy ajatella pidemmälle. Joululomalla täytyy aloittaa terveystiedon kirjoituksiin lukeminen. Helvetin ravitsemusasiat. Pian onkin helmikuu. Viimenen puristus, jotta vanhoissa näyttää prinsessojen prinsessalta.
Kauemmaksi en halua enää ajatella.

Opettakaa joku mut ottamaan rennommin. Ja propsit sille, joka luki loppuun asti.

Sunnuntaipohdintaa

Jääkö meistä jälki ?

Tuntuu että aika kuluu nopeasti, ja muutosta ei tunne ollenkaan. Silti, kun katsoo taakseen, kaikki on aivan toisin. Tällä hetkellä tunnen olevani viisaampi ja kokeneempi kuin koskaan aikaisemmin. Vuoden päästä nauran itselleni, että voi kuinka kokematon ja tyhmä sitä olikaan. Ja seuraavana vuonna taas sama juttu. Mutta niin se vain menee.

Ihmisiä tulee ja ihmisiä lähtee, ja joka kerta kun näin käy, niin sitä huomaa muuttuvansa sen tasaisen syklin mukana. Itse oon paljon rohkeempi ja varmempi itsestäni mitä vuosi sitten. En enää stressaa esimerkiksi ulkonäöstä niin paljon mitä ennen. Uskallan sanoa asioita suoraan, koska oon ymmärtänyt että se minkä on tarkotus kestää, niin se kestää. Ja uskallan sanoa myös sen, mitä en siedä. Toisaalta musta on tullut hiukan varautunut. Epäilen kaikkea enkä uskalla odottaa mitään, joten en voi odottaa liikoja. Kaiken lisäksi oon löytänyt itsestäni aivan uuden piirteen, jota en edes tiennyt omistavani. Huomaan olevani mustasukkainen monestakin asiasta. Aiemmin en ehkä osannut sitä olla, nykyään se nousee pintaan tahtomattakin. Jos alkaisin erittelemään kaikkea, niin tää postaus olis loppumaton. Kai se on jälki, halusi tai ei.

En tiedä, olenko jättänyt selvää jälkeä keneenkään vielä. Ei kai sellaista välttämättä edes tiedosta. Silti mä toivon että oon, ainakin edes pienen lämpimän ajatuksen.

Maybe you are magic

Miten voi tuntua ikuisuudelta, kun oon viimeks kirjottanu ja vuoden takaiset tapahtumat aivan kuin ne ois tapahtunu eilen?

Katson ulos keittiön ikkunasta ja ihmettelen mihin kesä katos. Ulos ei uskalla mennä, jos ei laita ihanaa eskimotalvitakkia päälle ja villasukat on ihan must have. Syksyt on mulle aina ahdistavaa aikaa kylmyytensä ja pimeytensä vuoksi. Musiikit vaihtuu melankoliseen räppiin, niinku Pyhimykseen ja voisin vain käpertyä peiton alle talviunille, vaikka läksypino uhkaa sortua niskaan. Tänä vuonna on kuitenkin ihan toisin. Nyt kun nään miten aurinko paistaa meidän pihapuihin ja hento tuuli pudottaa lehtiä, niin en voi olla ajattelematta kuinka kaunis tää vuodenaika on. Tää on myös jotenkin lohdullista, kun kaikki mun kevään ja kesän levottomuudesta muistuttava varisee pois ja sitten aikanaan hautautuu kokonaan lumen alle. Mieli tyhjentyy ja jälleen mulla on vihdoinkin rauha. 

7.10 tapahtui jotain ihanaa. Musta tuli täti veljen pienelle pojalle. Ei sitä voi käsittää, kuinka nopeasti voi syntyä rakkaus kun näkee pienen, päivän vanhan vauvan. Siskoa lainaten, se pieni hurmuri tulee hukkumaan jouluna lahjoihin.

Ihanaa syyslomaa kaikille vielä vähän myöhässä ♥

Ei nuorena tarvitse nukkua, eihän

En oo ikuisuuksiin kirjoittanut tänne. Tunnen syvää syyllisyyttä, mutta ei auta kuin pistää ajanpuutteen piikkiin. Tähän väliin on mahtunut venetsialaisten viettoa Kokkolassa, vähän Kaustista, saunomista ja paljuilua, liian vähän syysauringosta nauttimista ja sitkeä syysflunssa, joka vieläkin vaivaa mua. Koeviikko lähestyy uhkaavasti, vaikka vastahan koulu alkoi uudestaan. Niin ja autokoulunkin oon ehtinyt aloittaa. Kolme teoriatuntia takana, ja nyt jo puuduttaa. Ajokuume sen kun kasvaa, voi sitä tunnetta kun saa kortin käteen ! Mutta leijumiset sikseen, vielä vajaa viis kuukautta. So sad.. :(

Jänniä viikkoja muutenkin edessä. Vähäpätöisempi, mutta mainittava asia on se, että tänään lähti vanhojentanssimekko tilaukseen ja loka- ja marraskuun vaihteessa postiin pitäisi saapua kauan odotettu prinsessamekko ! *Iiiiks !* Siitä lisää sitten helmikuussa ;)
Toinen jännittävä ilouutinen, jonka ajattelin nyt blogissakin kertoa että musta tulee täti pian. Oon jo kesäkuussa alkanut bongailemaan kaikkia ihania vauvanvaatteita ja leluja. Miten ne voikaan olla niin söpöjä ! Vaikka on kieltämättä hassua ajatella tuota "täti" nimikettä. Tulee vähän vanha olo :D

Nyt alan lukemaan kirjaa, josta pitäis olla kirjallisuusessee kirjotettuna ensi maanantaiksi. Tosiaan, oon sivulla 8 ja sivuja jäljellä enää 340. Melkeen voiton puolella. :)

Do you got room for one more troubled soul ?

Nyt on kyllä paluu arkeen ihanista, valvomisen täytteisistä öistä ja pitkään nukutuista aamuista tapahtunu karusti. Heti ensimmäisestä viikosta lähtien hommaa olis niin paljon kun vain haluaisi/jaksaisi tehdä. Kalenteri täyttyy palautuspäivistä. Läksytläksytläksyt. Ja heti kun saa ne tehtyä, olisi suositeltavaa opiskella etukäteen jo seuraavaakin kappaletta. Viikonloput hurahtaa ohi silmänräpäyksessä, ja nekin voisi vain nukkua. Welcome back to school. Ei ollut tarkoitus masentaa, mutta näin vain kävi.

It's summer and the memories are just waiting to happen

Kesällä 2013...

... tajusin että navetta ei ole todellakaan mua varten, mutta kuukauden aamuherätyksien jälkeen opin arvostamaan sitä työtä vielä enemmän

... poistatin koulun saman tien mielestä ja elin täysin toista elämää unohtamalla unirytmin

... unohdutin talvea ja surujani menemällä niin paljon kuin mahdollista, ja rakastin joka hetkeä. Lavatansseja, extemporelähtöjä, yöuintia.. Carpe diemiä joka hengen vedolla

... lenkkeilin taas liian vähän ja jätski oli liian hyvää...

... koin parhaimman juhannuksen ikinä ja menetin sydämmeni.. Kalajoelle ! ♥(hiekkaa löytyy vieläkin laukun pohjalta)

... tapasin hirveesti uusia ihmisiä...

... ja taisin särkee pari sydäntäkin

... podin bestisikävää valtameren toiselle puolelle asti, ja yritin parhaani mukaan selostaa elämääni Facebookin välityksellä... yllättävän hankalaa.

... vietin tyttöjeniltoja ihanien lukiotytsyjen kanssa useampaankin otteeseen :)

... maksoin itseni kirjaimellisesti kipeäksi Kaikurannasta ja Stigistä, rahaa meni ja sain kesäflunssankin matkaani

... myös Hedberg oli ihana Komediakesässä.. :) ♥

... totesin, että kyllä tunnin ajo yhteen suuntaan skootterilla on sen arvoista ♥

Kiss me hard before you go

Aurinko ei paista, on kolean harmaata ja illat pimenee koko ajan aikaisemmin. Tätä kirjottaessa taustalla soi Lana Del Reytä  tai Scandinavian Music Groupia, loppukesän musiikkia. Tää syksyä enteilevä haikeus on samaan aikaan surullista, mutta kaunista. Kun kesän lähentyessä loppuaan kääntyy katsomaan taakseen, kaikki  kahden kuukauden aikana koetut auringonsäteitä täynnä olevat muistot näyttää kirkkaimmilta kuin koskaan. Teen vielä kuvakollaasin tästä kesästä myöhemmin, mutta sitä ennen päivitän mun viime päivien kuulumisia.

Janika kotiutui San Franciscosta ja toi mulle tuliaisia Victoria's Secretiltä. Suihkugeeliä, hajuvettä, kosteusvoidetta ja suklaata ofc. Huomatkaa myös että sain "Boob boosting" pastilleja. Näillä pärjää.

Kaustinen hoods ja tupari-ilta!

Laatuja, mutta kokkailtiin ja grillailtiin Janikan kans

Grillailua part 2 kera Nikon, Janikan ja Oskarin

Don't you know I'm not your ghost anymore

Muutos on osa elämän kiertokulkua. Ikinä ei voi tietää mikä muuttuu ja mihin suuntaan. Tajuamme, että emme kykene vaikuttamaan elämään juuri lainkaan. Kaikki on riippuvaista toisista ihmisistä, jotka tulevat elämäämme -kohtaloa vai sattumaa, kukin päättäköön kantansa itse.
Ihminen muuttaa ihmistä. Voimme joko mukautua ja imeä vaikutteita toisista, tai pyrkiä päinvastaiseen. Joka tapauksessa kaikki on peräisin toisista ihmisistä. Kokemukset, tavat, muistot, heikkoudet, vahvuudet ja arvot jotka meissä kiteytyvät, ovat toisten luomia. Näiden muuttumiseen tarvitaan vahva ulkopuolinen persoona. Tunnetekijä, joka saa meidät tuntemaan niin vahvasti että unohdamme alkuperäiset arvomme. Tunnetekijästä tulee prioriteetti, tärkein tekijä, joka määrittää ylivaltaisesti kaiken, mikä oli ennen omaa. Kadotamme itsemme täydellisesti toiseen. Se muuttaa meidät. Se laittaa kaiken uusiksi. Ja siitä irtipäästäminen sattuu niin helvetisti. Kukaan täysjärkinen ei elä kivussa. Muutoksen on tapahduttava.

Tällä kertaa meen täysillä päin, jos kerrankin tää toimii

Heinäkuu lähenee pikkuhiljaa loppuaan. Naurahdan joka kerta, kun luen jonkun tuoreen lukiolaisen kirjanmetsästyspäivityksiä Facebookissa - eniten naurattaa se, että viime vuonna olin itekkin yhtä intona niitä kirjoja metsästämässä. Silloin aatteli, että "nyt kun meen lukioon, niin musta tulee varmaan todella aikuismainen ja korrekti"...  No, ei tullut. Nyt en ees tiiä minä päivänä koulu alkaa. Enkä haluu ihan vielä tietääkään. Hyi joku lukio.

Alkuviikosta seikkailin Kaustisella. Tunnin ajomatka skootterilla yhteen suuntaan puuduttaa kivasti. Olihan se sen arvoista, mutta ei helpottanu mun autokuumetta yhtään. Syksyllä mennään varmaan Suvin kanssa yhtä aikaa autokoulun penkille. Ois vaan jo se kortti ! Vielä reilu puol vuotta joutuu tyytymään kyytiläisen osaan..
Tässä vähän herkkukuvaa eilisestä mässy tyttöjenillasta Lindalla. Meidän emäntä oli leiponu ihanaa piirakkaa, ja laitto jääkahvitkin vielä. Sen lisäksi käytiin hyväksikäyttämässä tuoreen kortillisen ajolupaa, ja hurjasteltiin paikallisilla huudeilla. Kyllä mopopojat oli kateellisia.

Tell me what you know about dreams

Sain festareilta yhden ikävän muiston, nimittäin flunssan ja se puhkes vasta tänään kunnolla kuumeen kanssa. Koko päivä on menny unen ja buranan voimalla. Välillä näinkin :)

Flunssan ohessa oon ehtiny myös käydä siskolla viettämässä laatuaikaa. Sunnuntai-ilta kulu näinkin romanttisissa tunnelmissa.. yksin, tai no, melkeen. :)

Maanantaina lähdettiin Riikan ja Minnan kanssa tsekkaamaan Kokkolan alennusmyynnit, ja Mick'sin -60% -tuotteet hurmas mut täysin. Mukaan siis tarttui kahdet farkut, sekä pitsitoppi- ja jakku, ja pari käsikorua KappAhlista. Tuo jakku mulla on ollu jo hyvän aikaa hakusalla, mutta oon budjetistani sen verran tarkka että vasta nyt sain investoitua sen. Ja farkkujahan ei tunnetusti voi olla liikaa ;)

Viikonloppuna ois tarkotus suunnata komediafestareille kattomaan Hedbergiä hyvässä seurassa, mikäli nyt vaan saan itteni parannettua uuteen nousuun. Flunssasta huolimatta tällä hetkellä mun elämä enemmän kuin hymyilee -  se suorastaan nauraa :)

Light it up, like we're the stars of the human race

Huhhuh mitä menoa tässä on pari viikkoa ollu ! Säästän teitä, ja annan kuvien puhua puolestaan, koska muuten tästä postauksesta tulis kauhee romaani. Täytyy kyllä sanoa että tätä menoa mä oon kaivannutkin. On hyvä mennä välillä niin lujaa tilanteesta toiseen, että kaikki melkeen hajoaa käsiin, mutta kuitenkaan ei hajoa. Siitä saa energiaa. Ja sillä energialla mä selviän pitkälle syksyynkin :)

"Koko yö juostaan, kotiin tuskin enää koskaan palaan
Ja mä tiedän et sä ja mä ja tää kesä on ehkä parasta ikinä" ♥

Tee- ja jätskihetki kera Emman (en edelleenkää saa teetä alas ilman maitoo)

Viihteellä Kokkolacityssä

Maakunta-ajelua ja epäterveelliset herkutteluhetket kera Hannan

Jesse Kaikuranta oli syvältä, mutta onneks jätski ja seura oli hyvää !

Perjantailook ja kikkurat

".. Mä viheltelen vaan".. Tässä lienee syy mun kurkkukipuun

Happyyyyyy :)

Bye bye June, Hello July

Juhannuksen jälkeinen pudotus arkeen. Kävin hyvästelemässä Janikan, kun se lähti Amerikkaan yli kuukaudeks. Mitähän mä ehdin toheloida täällä sillä aikaa.. :)
Muuten alkuviikosta mun ainut sosiaalinen kontakti oli lehmät ja Facebook. Keskiviikkona grillailtiin ja paranneltiin maailmaa poikien kanssa ja valvottiin melkein aamuun asti. Ihan pirteenä nousin sitte parin tunnin kuluttua navettaan :) Perjantaina saunottiin ja herkuteltiin lukiotytsyjen kanssa. Aamun tunteina on kivaa nauraa kun ei oikein itsekkään tiedä syytä nauruun. Onni löytyy pienistä hetkistä ja asioista. 

Heinäkuun horoskooppi kertoi että luvassa on kihelmöiviä kohtaamisia ja palavia ihastumisia. En näkis niitäkään mitenkään epätodennäkösinä, sillä mua ympäröi täysin uudet mahdollisuudet joita en aiemmin ees pystyny huomata. Ja hei, nyt on kesä! Sillon mikä vaan on mahdollista!

Lana Del Rey on myöskin varastanut paikan mun sydämmessä. Tiiän, tuun aina näissä ilmiöissä vähän myöhässä. Kuunnelkaapas tuo alkuintro ihan ajatuksen kanssa. Ja tuo biisi.. oih, miten ihanan surumielinen vapauden julistus. Tuntuu että tää biisi on niin mua tällä hetkellä.

Joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan

Voit sanoa mitä haluat
se ei tunnu, se ei kosketa
mene vaan, mene vaan

"Miten helposti rakkaus uskoo sen, mitä se toivoo".. Mä elin kauan toivossa, että kaikki korjaantuu vielä. Järki sanoi, ettei toivossa ole mitään järkeä, mutta sydän pelkäsi jättää taakse kaiken sen mikä oli tuttua. Ei ollut varmuutta, että tyhjyys täyttyy. Ei ollut varmuutta, että kaikki päätökset pitää. Takerruin niihin sanoihin, mitkä kosketti eniten mun sydäntä. Totta kai juuri niihin onnellisiin sanoihin, niihin jotka on toivoa täynnä.  Sanat mitä mulle oli sanottu, ja sanat mitä eräälle toiselle oli sanottu, kumosivat toisiaan. Ne menettivät sillä hetkellä merkityksensä. 

Tivolitkaan ei saa mua nauramaan
eikä sirkus tai sata hattaraa.
mene vaan, mene vaan
En kävele vastaan

Vaikka mä yritän kaikin voimin tarttua uusiin asioihin ja uusiin ihmisiin, takaraivossa jyskyttää pelko; entä jos tässä käy niin kuin kävi ennenkin? Mä palan halusta tuntea lisää ihmisiä ja kokea uusia asioita. En kykene imemään niistä täysillä itselleni elinvoimaa. Tunnen kaiken hiukan varoen. Ei saa tuntea täysillä, ettei pety. 

Toinen toistansa täällä jumaloi,
ketään täysin ei silti saada voi
älä järjetön enää kapinoi
mene vaan

Kun rakastuu palavasti, se tunne on niin vahva että mikään ei pysty sitä laimentamaan. Kun tuntee vahvasti, haluaa ajatella myöskin että toinen tuntee vahvasti. Selittelee itselleen ja toisille sitä miksi toinen ei olekaan mun vieressä nyt, kun sitä eniten tarvitsisi. Oikeasti ihmiset, jotka rakastavat, myös osoittavat sen. Sanoilla sekä teoilla. Hyvänä tai huonona päivänä. Oli kiire tai ei. Se joka haluaa keksii keinot. Se joka ei halua keksii tekosyyt.

Lumi on syönyt kaiken
routa raiskaa tämän maan
Joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan
unelmat vaihtuu toisiin
valuen vuosiin vihaisiin
lähtisin mut se vaan ei mee enää niin

Kun suurin unelma ei olekaan enää rakkaimman onnellisuus, katkeruus ottaa vallan petetyn sydämmessä. Ensin itseään kohtaan; mitä tein väärin, mitä oisin voinut tehdä toisin. Sen jälkeen tulee tunnottomuus, joka kestää kauan. Sitten eräänä päivänä havahtuu siihen, että on katkera toiselle. Tekisi mieli jättää kaikki menneestä muistuttava taakseen ja aloittaa alusta, mutta kuitenkin muistaa että on hyviäkin asioita, jotka tarttu mukaan ja jotka pitää paikallaan.

Aina kovaa, ei ikinä pehmeää
enkeleitä ei meille riitäkkään
mene vaan, mä voin kääntää pään

Kuulee tarinoita rakkaudesta, joka ei koskaan päättyny. Pareista, jotka palas aina uudelleen yhteen ja nyt niillä on viis lasta ja omakotitalo. Puhutaan niistä pareista, jotka on "kuin luotu toisilleen" ja "jotka on vaan tarkotettu yhteen". Nämä harvinaisuudet johtaa siihen että alkaa ajatella omaa tilannettaan yhtenä harvinaisuutena, poikkeuksena säännöstä. Enkeleitä ei kuitenkaan riitä jokaiselle. Eikä voi olla itse enkelinä pelastamassa ihmissuhdetta, jota toinen ei enää nää pelastamisen arvoisena.

Vaikeaa selittää ja ymmärtää
miten toisesta aina jälki jää
mene vaan

Silloin voi vain kääntää pään, ja antaa kaiken lipua ohi. Sai taas itselleen yhden jäljen lisää, yhden opetuksen enemmän siitä, miten ei kannata toimia. Yksi suojakerros lisää, ettei kukaan enää satuta.

Sitä mitä koitin sussa koskettaa
tajusin ei oo olemassakaan
Aika kuole ei tappamallakaan
mene vaan

Valehtelu. Se pilaa kaiken. Se luotto mikä joskus oli, ei palaudu enää samanlaiseks. Se tahraa jokaisen onnellisenkin muiston. Se saa miettimään oliko kaikki muukin valhetta. Ja kun ei enää tiedä tuleeko toisen suusta paskapuhetta vai totuutta, sitä jää vääntelemään ja kääntelemään itsekseen. Se aika ei kuole koskaan. Toisen käytöstä voi ihmetellä pienen ikuisuuden.

Sä et ehdi juosta enää
junaan viimeiseen
et ehdi enää
jos et jo mee

Mun lähtemisestä arvokkuus puuttui. Helvetin itsepäisyys. Pitää saada liian monta kertaa isku päin naamaa, että oikeasti tajuaa lähteä. Ikuinen optimisti uskoo että ihmiset muuttuu ja parantaa tapansa. Jäin odottamaan, että jos sitä aikaa liikenisi mullekin vielä, jos muutos tapahtuisi. Ihminen ei muutu kuin omasta tahdosta. Viimeisen iskun jälkeen suoristin selkäni. Mä en oo itsestäänselvyys. Enkä mä niele enää ainoatakaan valhetta.

Ei mikään mee enää niin

Pilvilinnat sortuu aikanaan, ja jos kaikki on liian hyvää ollakseen totta, se ei luultavasti ole totta. Sen tajuamista kai kutsutaan aikuistumiseks.

En muista teidän sukunimiä, voiko silloin sanoa ystävä?

Nyt ois sitten Kalajoen juhannuskin nähty ihan omin silmin ensimmäistä kertaa :)
Vaikka meidän hotellihuone oli naurettavan pieni ja loppujen lopuksi täynnä porukkaa laidasta laitaan, tunnelma oli silti katossa koska meillä oli huiput seinänaapurit ! Alueelle ei ehditty, koska oli niin paljon nähtävää sen ulkopuolellakin. Kymmeniä uusia ihmisiä, sata rakkoo ja ruhjetta ja vähintäänkin kymmenkertasesti käveltyjä ja ajettuja kilometrejä, sekä nukuttuja tunteja yhteensä ehkä just ja just yksi. Hiekkaa löytyy mun kengistä ja laukusta vielä syksylläkin. Silmät aukaseva keskustelu, joka sai mut kiroomaan omaa tyhmyyttäni sillon joskus, mutta samalla sekunnilla mä muistin että pitää olla tyhmä kerran tai useemminkin, että voi olla viisaampi. Ja mä en ollu se joka meni yksin nukkumaan.
Osa murheista jäi jonnekkin hiekkaan piiloon, sillon ku PMMP laulo Joutsenet. Ei nähty julkkiksii, eikä hypätty benjiä mutta ensi vuonna uudestaan koko juhannuksen ajaksi, niin ehkä sillon onnistaa! 

... Juhannuksena jono ja naama kevyesti venyny

Varatoimenpide

Mahtuu