maanantai 29. huhtikuuta 2013

Sä tulit niin lähelle mun henkee ja nyt mä en voi sua unohtaa.

Mun pää on täynnä toivon sekavaa surua, onnen katkeruutta ja viiltävää ikävää.
Kaikki oli pelkkää onnellista unta. Mulla meni kaikki meni uusiks. Kaikki oli uudenvanhaa. Mä tunsin kuinka ne pienet onnenhippuset hiipi muhun joka kerta kun sä katsoit mua. Kaikki muuttu yhtäkkiä niin täydelliseks - sä sait mut jopa tuntemaan itseni sellaseks. Sä sanoit oikeita sanoja oikeaan paikkaan. Lupasit kaikenlaista. Sen ettet koskaan jätä. Sen että oon aina sulle ykkönen ja tärkein. Sen että rakastat mua. Sen ettet oo lähdössä minnekkään, vaikka mä joskus sitä panikoinkin. Mä muistan edelleen kaiken. Sä lupasit ja mä luotin. Sait mut uskomaan sua jossain rakkauden tunnustuksen ja unelmatalosuunnitteluiden välissä. Tuntui hyvältä ja turvalliselta luottaa. Tuntui oikealta ja aidolta. Ja tuntuu edelleen.

Mä avasin sulle kaikki vanhat haavat. Paljastin miks teen niinku teen. Avasin mun sydämmen ja asetin  näytille kaiken sen paskan mistä en oo ylpeä. Kerroin missä on mun heikot kohdat. Sulla oli tilaisuus tuomita, tuhahtaa ja lähteä. Et lähteny, vaan jäit ja rakastit. Sä kerroit mulle kipukohtia, mä ymmärsin niitä. Lupasin etten mä oo lähdössä mihinkään. Enkä mä lähde.

"Mä en tee sua onnelliseks"
Bullshit. Mikset sä usko kun mä sanon etten vois olla onnellisempi? En mä tässä ois jos en olis onnellinen. Niin kliseistä kun se on, mutta mä voisin elää joka hetken uudestaan. Ei mun tarvis muuta kuin olla hiljaa sun vieressä, ja mä olisin onnellinen. Enkä mä tahdo löytää parempaa, ei sellasta ole mulle. Mä intän tätä itsekkään pikkutytön lailla vastaan niin kauan että sä sen uskot. Rakastaminen on toisen hyväksymistä kokonaan. Mä hyväksyn sut kokonaan, hyvänä ja pahana. Tai sitten tarkotit tuolla onnellisuudella ittees. Ehkä mä en tee sua onnelliseks, mutta et halua särkeä mua sanomalla niin. Mutta anna mun tehdä tää kaikki onnelliseks. Tai ees yrittää.

"Kaiken tän jälkeen?"
Kaiken tän jälkeen, ja vittu vaikka viissataa kertaa uudestaan. Mä tarkotin mitä kirjotin sulle; 'oot parasta mitä mulle on tapahtunu ♥' Sanoit vielä eilen että oon sulle tärkein. Miks tää kaikki on sitte niin vitun hankalaa. Kaikki mitä on ollu, ei se voi vaan kuolla pois. Niinku puhuttiin, eihän sitä koskaan tiedä jos vielä joskus. Siihen lupaukseen mä tuun takertumaan vielä monet kerrat, sano kuka mitä tahansa.

4 kommenttia:

  1. Voimia pikkuiselle. Elä nyt suutu mulle, koska tää lause on kaikista hirvein ja paskin tähän, mutta niin totta.
    Kaikesta selviää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kaikki kliseet tuntuu merkityksettömältä vielä tässä vaiheessa, mutta joku päivä ne huomaa todeksi

      Poista