sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

I'm living on such sweet nothing

Elämää. Juhannuksen suunnitelmat selkeytyy. Makkaranpaistoa kesäillassa ja yläasteaikojen muistelua hyvien ystävien kanssa. Lavatanssit ja karaoke. Extempore lähtö kotibileisiin. Aamulla huutojen saattelemana nukkumaan. Vaikka eilinen ei ollut ehkä tapahtumarikkain, hauskin tai yllättävin ilta, mä tunsin pitkästä aikaa että "hei mähän elän, enkä oo ihan tunnoton".


Hassua, miten oma pää vakuuttuu siitä ettei elämä jatku, ja miten se ajan myötä selvittää että kyllä se vielä jatkuu. Miten itselleen tärkeiksi asettamia arvoja pitää entistä korkeammalla, kun joku on niitä loukannut. Itsensä joutuu rakentamaan uudelleen. Irrottamaan pala palalta menneisyyden haaveita ja entisiä tulevaisuuksia. Jos siitä haluaa tehdä vahvan kokonaisuuden, ei saa käyttää peilinä sitä ihmistä joka tekee susta heikon. Vaikka tulee heikkoja hetkiä, jolloin ei haluis mitään muuta ku palata entiseen, annan itteni korkeintaan vaan raapasta sen tunteen pintaa enkä upota siihen.



2 kommenttia: